Kirjoittaja Pekka Pellinen on Admiralin käytöstä ja ylläpidosta pitkän kokemuksen omaava DI.

Finmar Admiral

Finmarin venemallisto laajeni nopeasti 1960- ja 1970- luvuilla. Kysynnän suuntautuessa entistä suurempiin veneisiin käynnistyi malliston lippulaivan suunnittelu tutun kaksikon Rosenbaum – Viljanen johdolla. Perusratkaisu noudatteli jo muussa mallistossa yleistynyttä käytäntöä, mutta nyt kahdella moottorilla: akseliveto, liukuvarunkoinen vene syvällä v-pohjalla, keulakajuutta/salonki, ohjaamo konehuoneen yläpuolella, sekä takahytti.

Runkopituudeltaan yli kymmenmetrisen kattavasti varustellun lasikuituveneen toteutus oli omana aikanaan uraa uurtava Suomessa, mutta myös kansainvälisen mittapuun mukaan erittäin kunnianhimoinen hanke. Venesuunnittelun ohella toteutus edellytti aiempaa mutkikkaampia valmistusteknisiä ratkaisuja. Tuotantoon päätyneessä ratkaisussa Admiralin rungon muotti koostui neljästä osasta, ja kannen muotti peräti seitsemästä osasta.

Kuva 2. Admiralia varten rakennettiin tehtaalle omat tuotantotilat.

Mallin julkinen ensiesittely pidettiin Roslagsloppetin yhteydessä Ruotsissa 1960-luvun lopulla. Ensimmäinen vene – tuolloiselta tyyppinimeltään Amiral – toimitettiin Tullihallitukselle, ja toimi joiltakin osin testialustana myöhempää tuotantosarjaa varten. Admiralien tuotanto jatkui 1980-luvun alkuvuosiin saakka. Kaikkiaan veneitä valmistettiin runsaat 20 kappaletta, joukossa yksi yläohjaamollinen versio.

Vene oli aikanaan erittäin kallis, mikä näkyi myös ostajakunnan rakenteessa. Tasavallan presidentin ohella Admiralit ovat palvelleet mm. Ruotsin prinssi Bertiliä, Ruotsin merivoimien komentajaa, useita suuryrityksiä (ainakin Valmet, Neste, Wärtsilä,YIT) sekä varakkaita yksityishenkilöitä kotimaan ohella ainakin Ruotsissa, Britanniassa, Kreikassa ja Maltalla. Käyttäjäkunnasta johtuen veneiden historia pitääkin sisällään monenmoisia teolliseen ja valtiolliseen lähihistoriaamme liittyviä anekdootteja. Tiettävästi Admiralien kyydissä ovat matkustaneet niin Richard Nixon kuin Nikita Hrusthsevkin.

Moottorit ja voimalinja

Ensimmäinen Tullihallitukselle toimitettu vene oli varustettu kahdella 300 hv Chris Craft-bensiinimoottorilla. Syvä V-pohja yhdessä veneen massan kanssa vaatii toimiakseen moottoritehoa. Myöhemmin moottorivalikoiman huipulle tuli kahdella Chryslerin 375 hv V8 bensiinikoneella varustettu versio. Suurilla bensiinimoottoreilla varustettujen veneiden huippunopeudet olivat 30 ja 40 solmun välillä. Etenkin energiakriisin jälkeen näitä malleja oli lähinnä yritysten ja julkisorganisaatioiden käytössä. Dieselversioita oli tarjolla Perkinsin ja Sabren moottoreilla tehoalueella 2 x 145hv – 2 x 250hv. Moottoreilta voima välittyy Borg-Warner Velvet Drive-vaihteiden ja akseleiden kautta potkureille.

Hydrauliohjauksella toimivat peräsimet on sijoitettu välittömästi potkureiden taakse. Taloudellinen matkavauhti on moottorityypistä riippuen alueella 15-25 solmua. Myös perävetolaitteellinen malli oli tuotannossa, tosin takahytin tiloista melkoisesti tinkien. Moottorivaihtoehdosta riippumatta konetilan reunoille jää runsaasti tilaa muuta tekniikkaa ja oheislaitteita varten.

Admiral on suunniteltu matkaveneeksi. Polttoainetankkien vetoisuus on moottorivaihtoehdosta riippuen 600-900 litraa, mikä takaa Itämeren olosuhteisiin hyvinkin riittävän toimintasäteen. Mallisarjan ensimmäisiä veneitä lukuun ottamatta polttoainetankit on sijoitettu takahytin lattian ja vuoteiden alle.

Sisustusratkaisut

Osa Admiraleista tehtiin tilaustyönä, ja räätälöidyt sisutusvaihtoehdot saattoivat poiketa suurestikin oheisissa kuvissa esiintyvistä vakioratkaisuista. Yksityiskäyttöön tarkoitetussa sisustusratkaisussa takahytti on ns. omistajan hytti, jossa toisella puolen on leveä kaksoisvuode, toisella puolen yksittäinen vuode. Keulapiikin tuplavuoteiden ohella salongin ruokapöytä alas laskemalla syntyy tarvittaessa yksi kaksoisvuode lisää. Pentteri on sijoitettu etuhytin vasemmalle sivulle.

Kuva 3. Yksityiskäyttöön tarkoitettu sisustusratkaisu.

Yritysten ja organisaatioiden edustuskäyttöön tehtiin versiota, jossa pentteri oli viety takahyttiin ja etusalonki oli varattu kokonaisuudessaan loungetyyppiseksi oleskelutilaksi. Veneen kaikissa oleskelutiloissa on täysi seisomakorkeus. Muiden Finmarien tapaan tehdas toimitti myös Admiraleja puolivalmisteina, minkä vuoksi yksittäisten veneiden sisustus- ja viimeistelyratkaisuissa on eroja.

Tehdasvalmisteiset Admiralit olivat aikansa mittapuulla erittäin hyvin – jopa loistokkaasti – varusteltuja jo tehtaalta lähtiessään. Hydrauliohjaus, hyvin varusteltu pentry liesineen ja jääkaappeineen, sisätilojen ilmanvaihto, lämmin- ja painevesijärjestelmät, WC, sisävalaistus, kattava instrumentointi ym. veneen luonteen mukaiseen pitkäaikaiseen oleskeluun tarvittava kuului vakiovarustukseen jo tuolloin. Lisäksi tarjolla oli yksilöllisiä lisävarusteita, sekä joitakin erikoisuuksia kuten monista Finmareista löytyvät gyrokompassit. Kyseessä on lentokoneissa yleisesti käytettävä instrumentti jonka etu on tunteettomuus magneettisille häiriöille.

Admiralin erityispiirre on kölilinjan alle sijoitettu sähkökäyttöinen etuevä. Syvällä V-pohjalla varustettu, kohtalaisen tuulipinnan omaava vene on liukunopeuksissa jossakin määrin herkkä kallistumaan voimakkaassa sivutuulessa. Perinteisesti kallistumaa kompensoidaan säätämällä takatrimmejä ristiin. Etuevän avulla sama vaikutus saadaan yhdellä käyttökytkimen hipaisulla hyvin nopeasti ja helposti. Säätöalue on myös huomattavasti takatrimmejä laajempi.

Kuva 4. Sähköisesti ohjattu etuevä on Admiralin erikoispiirre.

Muiden Finmarien tapaan Admiral on erittäin tukevarakenteinen. Rakenteiden mitoitus ja ainepaksuudet ovat reippaita. Monissa saman kokoluokan veneissä havaittavaa notkumista aallokossa ei näissä veneissä esiinny, mikä osaltaan säästää monia veneitä kiusaavien ylärakenteiden vesivuotojen aiheuttamilta harmeilta.

Kuva 5. Finmarin tapaan Admiralin rakenne on tukevasti mitoitettu.

Muodit vaihtelevat, mutta Admiralien perusratkaisut ovat kestäneet hyvin aikaa. Syvä V-pohja leikkaa aallokkoa tehokkaasti ja pehmentää kulkua myös avomeriolosuhteissa. Kelin koventuessa vene halkoo aaltoja pehmeästi ja kaarissa sivuille lentävän veden määrä kasvaa. Ainakaan Itämeren olosuhteissa keula ei liukunopeuksissakaan tömähtele aaltoihin. Pohjan rakenteessa on paljon samoja elementtejä kuin nykyveneistä esimerkiksi Targoissa.

Admiral on ajo-ominaisuuksiltaan hyvin vakaa ja ennakoitava. Veneellä voi halutessaan hyvin kruisailla leppoisasti uppoumanopeuksilla, jolloin polttoaineen kulutus on maltillista. Kokonsa ansiosta akselivetoinenkin vene kulkee suoraan myös hitaammassa ajossa. Varsinaisesti omassa elementissään Admiral on kuitenkin liukunopeuksilla liikuttaessa. Siirtymä uppoumanopeudesta liukuvauhtiin ja takaisin on tasainen, ja kulkuasento muuttuu vain vähän. Syvälle V-pohjalle ominaisesti isossa sivumyötäisessä aallokossa ajo edellyttää ruorimieheltä aktiivista ohjailua, mutta ilmiö on täysin hallittavissa. Satamassa hitailla nopeuksilla manööveerattaessa kuljettajan on syytä hallita veneen ohjailu moottoreiden avulla.

Tauno Viljanen osasi yhdistää veneen kehitystyöhön sopivan annoksen markkinointia ja näyttäviä tempauksia. Lähes legendaksi on muodostunut aikoinaan toteutettu koeajo Turun edustalla, jossa Admiralilla ajeltiin 20-33 solmun nopeudella useamman sentin paksuisissa jäissä. Tarina maailman nopeimmasta jäänmurtajasta onkin elänyt näihin päiviin saakka.

Kuva 6. 6.9.1969 valmistajan testissä Admiralilla saavutettiin 33 solmun nopeus 22mm paksuissa jäissä. 47 mm jäissä vene kulki vielä lähes 20 solmua.

Teksti ja sen tiedot pohjautuvat Finmar Yardsin säilyneisiin dokumentteihin, aiheesta julkaistuihin lehtiartikkeleihin, sekä kirjoittajan omaan pitkäaikaiseen käyttökokemukseen Admiral-veneestä.